JUJUT VÄÄNSI VAJAALLA YPÄJÄLLÄ

Jujujen kauden viimeinen turnaus oli jo etukäteen haasteita täynnä. Jo edellisenä päivänä mietimme pitkään, että luovutetaanko turnaus suosiolla, koska niin moni on toipilaana. Päädyimme kuitenkin Tarun kanssa siihen, että pelataan turnaus pois, vaikka joutuisimme jossain kohtaa pelaamaan vajaalla. Ratkaisu oli muuten oikea, mutta allekirjoittanut valmentaja teki pahan mokan siinä, kun pyysi vatsataudista nipin napin toipuneen tytön seitsemänneksi pelaajaksi mukaan vielä varmuuden vuoksi.

Ensimmäisessä pelissä Ypäjää vastaan valmentajalle tuli kauden aikana ensimmäistä kertaa olo, että nyt tästä ei tule yhtään mitään. Heti alussa kävi selväksi, että yhden tytön sormet eivät kestä pelaamista, ja hän yritti jotenkin sinnitellä vaikeiden hihalyöntien avulla. Toisella tuli nenästä verta, ja hänen pelinsä keskeytyi. Raajarikkojen peli vaikutti terveisiinkin, ja peliin ei saatu oikeastaan minkäänlaista asennetta. Vaikka vastus oli melko kova, jolta syksyn peleissä ei saatu napattua erääkään, tuli nyt 2-0 takkiin erittäin vaisulla pelillä.

Ensimmäisen pelin jälkeen vatsatauti iski päälle uudestaan yhdelle tytölle. Hän ja sormivaivainen joutuivat lopettamaan pelit, ja myös valmentaja oli aikeissa pistää pillit pussiin. Viisi jäljelle jäänyttä, joista yksi oli vielä kärsinyt koko viikon kuumeilusta, pyysivät kuitenkin, jos he voisivat pelata kaksi viimeistä peliä viidestään. Koska toipilaat saatiin nopeasti kotimatkalle, valmentaja suostui nöyrään ja hyvää asennetta osoittavaan pyyntöön. Se kannatti, vaikkei voittoja tullutkaan.

Runsas vartti treenattiin viereisellä kentällä viidellä pelaamisen taktiikkaa, minkä tytöt omaksuivat nopeasti. Toisessa pelissä tytöt olivat alusta lähtien hienolla asenteella mukana, ja vajaamiehisenä saimme napattua jopa yhden erän LiTulta. Kolmannessa pelissä vastaan asettui Masku, jolle pistimme myös hyvin kampoihin ja olimme taas lähellä erävoittoa, mutta nyt alkoi bensa loppua viiden tytön koneistosta. Joka tapauksessa vaikeiden lähtökohtien ja hankalan alun jälkeen oli hieno päättää turnaus ja sisäkausi hyväasenteeseen peliin.

Teksti: Janne Mäkitalo

LOISTOLLE ALUEMESTARUUS PRONSSIA

Loiston E-tytöt nappasivat aluesarjan finaaliturnauksesta pronssiset mitalit. Sarjaa pelattiin kopittomasti kolmella kolmea vastaan, ja tyttöjä oli kaksipäiväisen turnauksen joukkueessa juuri tuo määrä: Linnea Hautala, Sofia Mäkitalo ja Minni Ristolainen.

Joukkueen kausi on ollut erinomainen muutenkin. Alkusyksyn Tampereen Supi-turnauksessa olivat kaikki alueen parhaat joukkueet mukana, ja silloin joukkue sai yllättäen kaulaansa hopeamitalit. Kauden aikana virallisia sarjapelejä tuli pelattua 28, joista joukkue hävisi kahdesti kulta- ja hopeamitalit napanneille Euran joukkueille. Voittoja kertyi 24, jotka kaikki olivat 2-0, vaikka erien aikana joukkue oli lukuisia kertoja usean pisteen vastustajia perässä. Välillä noustiin kymmenenkin pisteen takaa ohi.

Finaaliturnauksessa joukkue paransi peliään koko ajan pelaten pronssiottelussa kauden parhaan pelinsä. Tytöt syöksyivät ja taistelivat itsensä mustelmille, ja pisteet tulivat enimmäkseen hienojen iskulyöntien ansiosta. Pieni jossittelu jäi turnauksen ainoasta tappiosta, kun välieräpelissä hyökättiin liikaa sormilyönneillä, jotka ketterät euralaiset hakivat. Hyvät joukkueet joka tapauksessa päätyivät mitaleille, mahdollisesti ikäluokassaan koko Suomen kolme parasta joukkuetta. Tästä osoituksena on mm. se, että finaaliturnauksen kenraaliharjoituksessa Loisto-tytöt löivät poikien vastaavan sarjan aluemestarin ja yhden Powercup-suosikin mennen tullen. Joukkue onnistui kaatamaan myös tyttöjen tuoreen aluekultamitalistin kauden aikana.