POWER-CUP RAAHE, yhteenveto

Nelipäiväinen power-cup Raahen rannikolla on kunniallisesti suoritettu, ja vain pitkä kotimatka on tytöillä enää edessä. Pieniä sormivenähdyksiä lukuun ottamatta kaikki sujui mallikkaasti ja kuumilla ilmoilla neste- ja suolatasapainotkin saatiin pääsääntöisesti pidettyä kunnossa. Säätiedoituksesta poiketen osuivat vesisateet öiksi ja päivisin saimme nauttia auringon hymyilystä. Hyvä niin, tuohan vesisade kurjuutensa lisäksi haastetta myös peleihin.

Mikon kommentti jujujen pelistä:

Oli henoa katsella jujujen peliä parhaimmillaan! Peli  pysyi lähes koko turnauksen ajan omalla tasolla. Turnauksen pari ensimmäistä peliä meni tuuleen totutellessa, mutta siihenkin pystyttiin sopeutumaan ja toteuttamaan kolmen kosketuksen peliä. Tyttöjen pallovarmuus on kehittynyt kauden aikana huimasti! Positiivista oli nähdä myös tyttöjen iloinen ja positiivinen asenne, sekä pelirohkeus – tehtiin niitä asioita, joista oltiin sovittu ja palloista taisteltiin niin kauan, kun ne olivat ilmassa. 

Vaikka olemmekin selvästi oikealla tiellä ja kauden aikana tytöt ovat ottaneet isoja askeleita niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella, on paljon vielä tehtävää. ”töitä, töitä, töitä – vain sanakirjassa menestys tulee ennen työtä.” Ratkaisupalloista jäi puuttumaan se pieni terävyys, eikä jalkoihin voi koskaan tulla liikaa liikettä. Onhan tässä vielä kuitenkin paljon aikaa, eikä valmista tule varmasti koskaan – aina löytyy asioita, joita voisi tehdä paremminkin. Peleistä jäi kuitenkin hyvä maku suuhun, ja jujujen omienkin sanojen mukaan fiilis turnauksesta ja peleistä oli tosi hyvä.

Jujujen sijoitukseksi jäi 27, joka oli lähes sama kuin viime vuonna tiikerisarjassa. 

Powerin ajaksi Iskujen vahvuuteen liittyi Linnea, sillä 2002-syntyneitä – puhtaasti D-tyttöjä - on joukossamme vain neljä.

J-P:n kommentti Iskujen peleistä:

Torstaina eivät iskut olleet valmiina joukkueena. Kuitenkin jo perjantaina oli muodostunut yksi kokonainen, yhtenäinen joukkue: Iskut. Oli muodostunut joukkue, joka puhalsi yhteen hiileen, tsemppasi toisiaan ja taisteli joukkueen edun eteen. Ei luotettu vain yhteen pelaajaan, vaan nosto- ja hyökkäysvastuu jaettiin tasaisesti, jokaiseen pelaajaan tasavertaisesti luottaen. 

Peli pysyi turnauksen läpi omalla tasolla, ja sen ansiosta iskut suorittivat itsensä ylemmän poolin jatkopeleihin. Vaikka turnauksessa tuli myös tappioita, tuli takkiin hyvällä pelillä, eikä omaa esitystä tarvinnut hävetä missään määrin. J-P:n mukaan iskuilla oli turnauksen läpi vaikeuksia sopeutua tuulen tuomiin haasteisiin, ja viimeinen terävyys jäi uupumaan. Näistä asioista huolimatta peleistä jäi kuitenkin hyvä maku ja J-P kommentoikin olevansa peleihin tyytyväinen, mutta erityisesti ylpeä sai olla siitä, miten tytöt kasvoivat joukkueeksi isolla Jiillä.

Iskut ylsivät tiikerisarjan 16. sijalle.

 

 Tarun kommentit Leijojen peleistä:

Leijojen kanssa lähdettiin turnaukseen teesinä se, että iloisuus on kaiken a ja o – ei murjoteta kentällä, eikä sen ulkopuolella ja kaveria kannustetaan, tuli mitä tuli – alkulohko kun oltiin todettu todella kovatasoiseksi. Pelillisesti pyrittiin kolmen kosketuksen peliin ja keskityttiin jatkopallojen pelaamiseen sormilla. Näissä pääsääntöisesti onnistuttiin. Alkulohkosta saatiin kaivettua vain yksi voitto, muttei se Leijoja lannistanut. Lauantaina pääsivät leijatkin voiton makuun, ja kauhoivatkin voitot jokaisesta pelistä. Myrkkyä vastustajille olivat leijojen mahtavat syötöt! Sunnuntaina alkoi leijoja painaa selvästi turnausväsymys ja Taru saikin kokeilla melkein päällä seisomista tsemppihengen luomiseksi. Ensimmäisestä pelistä taisteltiin kuitenkin voitto, vaikka edellisten päivien pelit tuntuivatkin jaloissa, ja toisessakin pelissä tytöt haastoivat vastustajaa vielä kolmanteenkin erään saakka. Harmillisesti viimeinen peli kääntyi vastustajan eduksi. Saa valmentaja kuitenkin olla tyttäristä ylpeä – hieno turnaus kaiken kaikkiaan. Leijat ylsivät siis sijalle 50.

Neljä päivää noudatettiin tiivistä aikataulua, ulkoiltiin enemmän kuin laki sallii ja jaloissa painavat rankat pelit. Illalla unta ei tarvitse varmastikaan kovin kauaa odotella – kotiin palaa lauma kaikkensa antaneita ja urheita pikku-loimulaisia!