Tammikuun puolessa välissä D-aluesarjassa käynnistyivät
poolipelit, mikä tiesi ennakolta tasaisia ja mukavia pelejä. Varjopuolena on
se, että pelimatkat voivat muodostua pitkiksi, koska nyt mennään tason eikä
maantieteellisen sijainnin mukaan. Jujut saivatkin heti alkuun pisimmän
mahdollisen reissun, kun turnausmatka kohdistui Vilppulaan. Tämä ei kuitenkaan
tyttöjä haitannut – päinvastoin – etenkin kun matkan sai vielä tehdä
tunnelmallisella pikkubussilla.
Vaikka reissu muodostui tytöille mukavaksi, pelillinen anti
jäi hieman laihemmaksi. Kolmesta pelistä tuli tällä kertaa kolme tappiota.
Turnauksessa Jujuja valmentanut Miko-Janne ei niinkään harmitellut tuloksia,
vaan erityisesti sitä, että pelillisesti tytöt jäivät paljon siitä, mihin he
pystyvät. Hyviäkin asioita toki ilmeni, erityisesti turnauksen ensimmäisessä ja
viimeisessä erässä. Niiden välillä oli aika vaisua peliä, lieneekö syynä hieman
syksyn vastustajia heikompia vastaan pelaaminen, rankka treenikausi vai mikä.
Turnauksen ensimmäisessä erässä tuli ainoa erävoitto. Se
saatiin LiTUlta ihan mukavan taistelun seurauksena, vaikka tasoltaan erä ei
noussut huikeaksi, kun pisteet tulivat enimmäkseen vastustajan virheistä.
Jatkossa peli heikkeni ja LiTU pääsi korjaamaan potin itselleen. Keskimmäisessä
pelissä pisteet vei kotijoukkue Vilppulan Tähti, kun Jujut eivät oikein saaneet
nostoa ja passia toimimaan ja tytöt hyökkäsivät pitkälti helppojen
sormilyöntien voimin.
Vasta viimeisessä pelissä ja etenkin sen viimeisessä erässä
alkoi näkyä sitä hyökkäyspeliä, mihin Jujut pystyvät, kun nosto ja passi
saadaan kuntoon ja päästään iskemään. Iskuillakaan ei kuitenkaan tarvittavia
pisteitä saatu, kun osa tytöistä iski korkeita iskuja jalat maassa, mitkä
vastustaja OrPo nosti helposti, tai sitten hypyistä isketyt lyönnit menivät
pitkiksi – ei paljon mutta riittävästi.
Joka tapauksessa yhtä kokemusta rikkaampana tultiin takaisin.
Opettelukaudestakin saadaan varmasti taas enemmän irti, kun ison kentän peliä
saadaan treenattua lisää ja kun tytöt löytävät taas rentoutta ja
itseluottamusta sekä valmiutta ja liikettä peliin. Syksyn kahdessa
ensimmäisessä turnauksessa tätä oli, mutta sen jälkeen on välillä iskenyt kipsi
päälle.
Teksti: Janne Mäkitalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti